Arktiset Aromit valitsi vuoden 2018 yrtiksi nokkosen. Nokkonen on pohjoisen vyöhykkeen kasvi ja niitä on n 80 lajia. Meillä suomessakin erilaisia nokkosia on 40 erilaista. Ei ihme, että joskus tulee miettineensä, että onpa erikoisen näköinen nokkonen. Yleisin nokkosemme on pohjannokkonen urtica dioica, joka on monivuotinen, ruohovartinen kasvi ja siitä on kyse myös tässä artikkelissa.

Puutarhassa nokkonen on aarre ja kauhistus

Lähes jokainen on joutunut nokkosen polttamaksi joskus – ja se ei ole kivaa. Nokkosen poltinkarvat ovat pieniä, mutta tehokkaita happoruiskeita, joiden hyökkäyksen kohteeksi joutuu, vaikka olisi kuinka tarkka. Nokkonen on monivuotinen ja voimakkaasti juurilla ja siemenillä leviävä ruohovartinen kasvi, jonka viljelypaikka kannattaa valita huolella. Nokkosta kasvatetaan tavallisessa puutarhamaassa ja lannoittamisessa pitää olla maltillinen. Vahvassa, typpipitoisessa maassa kasvaessaan se kerää helposti itseensä nitraatteja. Nitraatti katoaa kolmen päivän auringonpaisteessa, joten jos maa on liika rehevä poimi nokkoset aina kun aurinkoa on ollut kolme päivää. Puutarhassa nokkonen on toisten kasvien terveydenhoitaja ja sitä käytetään luonnonmukaisessa viljelyssä lannoitteena, maanparannukseen ja tuholaisten torjuntaan. Marjatarhassa nokkonen parantaa marjakasvien kasvua.

Nokkosen siemeniä saa ostaa esimerkiksi Hyötykasviyhdistykseltä. https://hyotykasviyhdistys.fi/tuote-osasto/siemenet/vihannekset/nokkonen/

Hortailijoiden lempiyrtti

Hortailun myötä nokkonen on ilmestynyt lautasillemme ravintoloissa ja kotona. Yhtäkkiä sen popsiminen on muodikasta, vaikka nokkosen terveysvaikutus on tunnettu jo keskiajalta. Omassa lapsuudessani luodolla nupulkaisia poimittiin rantalepikosta ja niistä tehtiin pinaatin tapaan muhennosta ja niitä lisättiin leipätaikinaan. Oi sitä kevään makua.

Keväällä kannattaa syödä nokkosen versoja tuoreelta keitettynä, loppukesän sadon voi keittää ja pakastaa tai kuivattaa. Vanhoja nokkosen lehtiä ei kannata syödä vaan yleisesti suositellaan, että nokkonen kerätään heti kukinnan alettua. Hiusvesikäyttöön kelpaa vähän vanhemmatkin nokkoset sillä niitä ei syödä. Siemenet ovat erinomaisia lisäravinteita ja siementen keräämisen jälkeen kannattaakin nokkonen niittää ja antaa uuden tuoresadon kasvaa taas. Nokkosen nuoret keltaiset juuret ovat myös käyttökelpoisia rohdoskäyttöön.

Nokkonen hoitaa, vahvistaa ja ravitsee

Jo paljon ennen sertifioitua luonnonkosmetiikkaa viisaat naiset hoitivat hiuksiaan nokkosvedellä. Nokkosvettä on yhä helppo valmistaa:

DIY Nokkos-hiusvesi

Poimi kauniita nokkosia, pilko ne ja kaada kuumaa vettä päälle ja anna veden jäähtyä. Voit sekoitella välillä. Jäähtymiseen kuluu aikaa noin 20 min. Rutistele mehut nokkosen lehdistä, siivilöi ja pullota nokkosvesi lasipulloon. Voit laimentaa shampoota nokkosvedellä tai käyttää nokkosvettä hiuspohjan huuhteena. Nokkosvesi ei sovi blondeille sillä se tummentaa ja jos klorofylliä sattuu olemaan oikein runsaasti nokkonen saattaa laimentamattomana myös vihertää hiuksia. Jäljelle jäävän kasvimössön voit laittaa leipätaikinan joukkoon tai kasvimaan katteeksi.

Nokkonen vahvistaa ja virkistää päänahan verenkiertoa ja estää hilseen muodostumista. Samalla nokkonen tasapainottaa talintuotantoa ja hillitsee rasvan muodostumista. Nokkonen myös lisää kiiltoa ja tuuheuden tuntua hiuksissa. Nokkonen supistaa ihohuokoisia ja stimuloi uusien solujen kasvua.

Luonnonkosmetiikassa nokkonen on löytänyt paikkansa varsinkin hiustuotteissa, joihin se niin erinomaisesti sopiikin.I+m Naturkosmetik Hair Care – sarjan Balance Shampoo sisältää nokkosta ja salviaa. Nokkonen edesauttaa päänahan omaa mikrobitasapainoa ja estää hilseen syntymistä. Tämä shampoo onkin luomushampoiden erinomaisin hilseshampoo. Hoitoaineeksi sopii ihana tuuheuttava Volumen Conditioner.

Nokkosen voima kumpuaa vaikuttavista aineista

Nokkonen on puhdistava ja vahvistava ja sillä sanotaan olevan antireumaattisia ja diureettisia ominaisuuksia. Nokkonen sisältää proteiinia, flavonoideja (kukissa), parkkiaineita, klorofylli a ja b, orgaanisia happoja, histamiineja ja vitamiineja (A (RE), B1, B2, B6, C, E (TE), K1 koentsyymi Q10 eli ubikinoni), lesitiiniä, hivenaineita (rautaa, kaliumia, kalsiumia, piitä, seleeniä, rikkiä, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, kuparia ja kromia). Fenolit antavat nokkosille voimakkaita antioksidanttisia ominaisuuksia ja auttavat vapaiden radikaalien torjunnassa. Poltinkarvoissa, jotka osittain tuhoutuvat keitettäessä, on asetyylikoliinia, histamiinia, serotoniinia, muurahaishappoa, etikkahappoa, sitruunahappoa, foolihappoa ja pantoteenihappoa, biotiinia, koliinia, kartenoideja. Juuret siältävät lisäksi beetasitosterolia.

100 g tuoretta nokkosta sisältään.

670mg kaliumia, 590g kalsiumia, 18ug kromia, 270ug kuparia, 86mg magnesiumia ja 4,4mg rautaa, c-vitamiinia 175 mg

Lue Aarrelehdestä miksi nokkonen ei sovi kaikille. https://www.aarrelehti.fi/uutiset/artikkeli-1.226976

Lähteet:

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/461/ngid/1

http://www.adaptogeenit.com/nokkonen/

http://frantsila.com/yrttitietopankki/nokkonen/

Henriette Kress. Käytännön lääkekasvit. Yrtit- ja yrttiterapia Henriette Kress, Helsinki 2010.

https://www.henriettes-herb.com/blog/vy-nokkonen.html

Sinikka Piippo. Kasvien salaiset voimat. Helmi Kustannus 2008.

Anu Ranta. Porkkanaa iholle, Nokkosta hiuksiin. Kauneutta ja puhtautta puutarhasta. Edita, Helsinki 2002.

Kaisa Vermasheinä. Lempeää kauneutta luonnosta. Valmista itse hyvän olon kosmetiikkaa. Kirjapaja, Helsinki 2016.